Syksyinen tervehdys Niemelä-talolta!

Niemelä-talon ryhmät ovat retkeilleet paljon mm. Latumajan- ja frisbeegolfradan maastossa, Kaivannon ja entisen lukion kentällä, Mustikkahaan leikkipuistossa. Myös taidepainotteisen kerhon pihassa ja urheilukentällä on käyty.

Retkillä olemme tehneet havaintoja syksyn merkeistä, keränneet askartelumateriaaleja, kerätty marjoja, oltu puuhippaa sekä ihan vaan leikitty metsässä. Luontomatikka-, lajittelu-, värientunnistamis-, ja muistitehtävät onnistuvat loistavasti syksyisessä metsämaastossa. Puhumattakaan lukuisista askelista ja kävelykilometreistä, joita retkipäivinä kertyy. Niitä on myös laskettu Sport trackerin  ja erilaisten ruudukoiden avulla ja formularatakin ollut eräällä ryhmällä.

 

Ympäristöviikolla yhdistimme retkeilyyn myös roskien keräystä kadunvarsilta. Hyvin tarkkasilmäisiä ja ahkeria roskien kerääjiä meiltä löytyikin, mutta ikäväksemme totesimme MITEN PALJON ROSKIA upeasta lähiympäristöstämme löytyy!!! Me olemme tehneet oman osuutemme ympäristön siistimisessä ja nyt haluamme haastaa myös muita roskien keräykseen!

Tiistai aamulle osui päiväkotimme salivuoro; tunnin ajan koulun jumppasalissa ja alasalissa liikkui viiden ryhmän lapsia, erilaisten leikkien ja harjoitteiden parissa (palloja, kiipeilyä, hippaleikkejä ja varsinkin temppurata oli lasten mieleen.)

Mukavat syyssäät ovat suosineet meitä tähän mennessä ja olemme ulkoilleet paljon. Niemelä-talolla ja koululla lisääntyneen lapsimäärän myötä olemme joutuneet kiinnittämään entistä enemmän huomiota ulkoiluaikoihin. Piha-alueita jaettu ja ulkoiluja rytmitetty, jotta voitaisiin turvata mielekästä ja monipuolista liikkumista kaikille turvallisuudesta tinkimättä. Olemme myös jakaneet pihasta pois-päivät ryhmien kesken, jotta lapsimäärä pihassa pysyy kohtuullisena ja retkille riittää rattaita pienimmille. Pienimpien lasten suosiossa pihalla ovat erityisesti olleet isot rekat, jotka ajelevat rallia pitkin pihaa.

Värikästä ja liikunnallista syksyn jatkoa toivotellen Niemelä-talon väki

Rainion päiväkodilla lapset liikkuvat

Päiväkodin lapset ovat liikkuneet syksyn aikana niin sisällä kuin ulkonakin.

Olemme pitäneet mielessä liikuntalupaukset ja myös toteuttaneet niitä päivittäin ja viikottain

.

• Lasten saatavilla on liikuntavälineet niin sisällä kuin ulkonakin
• Käymme retkillä ”POIS PIHASTA” noin kerran viikossa
• Ulkoilla useita tunteja päivittäin

Lähiympäristö tarjoaa meille mahtavat luontoelämykset heti päiväkodin aitojen ulkopuolella. Sinne lähdemme kiemurtelemaan polkuja pitkin lähimetsään jo tutuksi tulleelle leikkipaikalle mm. rakentamaan majoja yms. leikimme yhteisiä luontoleikkejä ohjaten ja omatoimisesti. Lapset keksivät monipuolisessa maastossa mitä ihmeellisempiä leikkejä eikä leikeissä vielä voimat ole loppuneet ja jaksamme hyvin kävellä  takaisin päiväkodilla odottavalle lounaalle.

Päiväkodin aidan takana on myös monipuolinen  Lähipuisto välineineen. Päiväkodin lapset lähtevät mielellään puistoon leikkimään, hiekkakentälle pallopeleihin tai vaikka Pokemoneja etsimään.  Siellä voivat myös päiväkodin 1-2 vuotiaat piipahtaa keinumassa keinuilla tai ryömiä leppäkertun tunneliin tai laskea mäkeä useasta liukumäestä tai heittää tarkkuutta ja kiipeillä.

Syyskuun ensimmäisellä viikolla vietimme Toiminnallista tutustumisiltaa päiväkodilla ja lähiympäristössä. Toiminnallisen illan tarkoituksena oli tutustuminen, huomioiden myös liikunta- ja Saperekuukausi.  Luontopolku kierteli päiväkodin pihalta, lähipuistoon ja sieltä lähimetsän poluille. Polun varrella oli omatoimisia ja ohjattuja tehtäväpisteitä ja niissä sai tehdä erilaisia jumppa- ja liikuntatehtäviä, tunnistaa metsässä kasvavia marjoja, sieniä yms. Lasten toiveita oli kuunneltu ja toiveet näkyivät, liikuntapisteissä. Juoksua toivottiin ja sitä toteutettiinkin innolla.

Illan aikana oli tarkoitus raivata myös päiväkodin lähellä oleva ”papan mäki” kasvaneista pihlajan-ja koivunaluista yhdessä lasten vanhempien kanssa laskukuntoon.  Mäessä käymme lumitilanteen salliessa laskemassa talvella liukureilla ja joskus myös pulkillakin. Raivaus onnistui hienosti innokkaiden vanhempien toimesta. 

Luontopolun varrella perheet tunnistivat sieniä, marjoja ym. metsänantimia. Rytmikapulat sai valmistaa lumimäen raivauksesta syntyneistä puiden rangoista yhdessä vanhempien kanssa työvälineitä apuna käyttäen. Päiväkodin pihalla olevaa hämähäkkiverkkoa sai ylittää ja alittaa haluamallaan tavalla.

Liikuntaratoja on rakenneltu lasten toiveita kuunnellen päiväkodin pihalle. Laskimme yhden aamupäivän kierrokset yhteen eikä lukumäärä jäänyt kauaksi 100 (tavoite oli 100 kierrosta). KPP- liikuntavaunun välineet olivat myös lasten käytössä muutaman päivän ajan.  Sisällä liikumme monipuolisesti päivittäin mm. loruja, lauluja, temppuratoja, siirtymätilanteita hyödyntäen ja liikunnan ilosta nauttien lasten toiveita toteuttaen.   

Rainion päiväkodin liikkumisesta kirjoitti Anneli Kovakoski

                                                

Liikuntakuukausi Kettukallion päiväkodissa

Meillä liikuntakuukausi on sujahtanut normaalin arjen soljuessa. Arkeemme on kuulunut metsäretket, joihin ovat osallistuneet kaikenikäiset lapset. Syksyisiä retkiä on rikastuttanut metsän antimet. Olemme poimineet mustikoita ja puolukoita, jotka muuten maistuvat lapsista paremmalta metsässä kuin ruokapöydässä. Liikuttavaa on ollut nähdä miten isommat lapset poimivat marjoja pienemmille. Olemme myös kuvanneet sieniä ja etsineet niitä sienikirjoista.

Uutena juttuna meillä oli Pilvipoukaman ryhmässä ”Metsäsynttärit”, joissa juhlimme kesällä syntymäpäiväänsä viettäneiden merkkipäivää. Perinteisten onnittelujen lisäksi ohjelmaan kuuluivat leikit, Karhu nukkuu ja Elefantti marssi. Tarjoiluna oli kesään hyvin sopien jäätelöt.

 

Aiemmin käytössä olleet Pihaleikkiperjantait tekivät paluun. Periaatteena näissä on, että varastosta otetaan esiin vain liikuntavälineet ja ulkoiluun kuuluu myös ohjattua leikkiä. Meillä on nähty keppihevosrataa takapihalla, potkupyöräilyä asfalttiradalla sekä maastossa, pujottelurataa potkulaudoilla. Hyppynarut ovat olleet mieluisia, samoin Polttopallo, keinupallo, puuhippa ja paljonko kello on kettu.

Liikuntahallivuorot on otettu ilolla käyttöön ja siellä on vauhdikasta menoa riittänyt. Meillä on tälle kaudelle tavoitteena kehittää toimintaympäristöä, jossa myös liikunnan merkitys on huomioitu lisäämällä sisälle liikuntatila, jossa on viihdytty hyvin sateisina päivinä pomppien, tasapainoillen ja palloillen.

Liikuttavaa syksyä toivottaa Kettukallion väki

Iloinen tervehdys eteläiseltä alueelta

Täällä Kurpanharjun päiväkodilla on liikuntakuukausi otettu vastaan touhukkaasti telmien. Haastoimme perheet mukaan tekemään yhteensä 100 liikuntasuoritusta viikon aikana. Suorituksesta sai piirtää merkiksi hymynaaman ja 100 tuli täyteen. Täällä päiväkodilla retkeilimme metsässä ja   pelasimme pihapelejä ulkona. Pyöräilyt ja juoksuleikit ovat myös olleet suosiossa. Omenapuu houkuttelee kiipeilemään ja hyppimään, sillä oksilla on mehukkaita omenoita kypsymässä.

Metsässään oli ilmestynyt Pokemon-suunnistus tehtäväpisteineen. Innokkaat suunnistajat valtasivat lähimetsän ja löysivät useita rasteja. Yhtenä päivänä päiväkotiin ravasi keppihevoset ja lapset pääsivät ratsastuspuuhiin. Toki hevosia piti myös syöttää , harjailla ja kengittää.

Tällä viikolla olemme päässeet kokeilemaan teknologian käyttöä liikunnan lisääjänä. Videotykillä on seinälle heijastettu isoa kuvaa ja tanssijat ovat päässeet valloilleen. Youtubesta on löytynyt hauska Just Dance Kids tanssiohjelma , joka on saanut liikettä niveliin. Tällä viikolla on tiedossa vielä Hugo-peikon seikkailua ja mitä kivaa lapset nyt keksiikään?

Kurpanharjun päiväkoti

Oppimisen iloa liikunnan kautta

Syksy Tommola-talossa on käynnistynyt toiminnallisen tekemisen ja uusien tuulien parissa. Lapset ovat päässeet osallisiksi kaiken toiminnan suunnitteluun ja mm. retket ja jumpat ovat saaneet uusia ulottuvuuksia ja todella monipuolista ja vaihtelevaa ohjelmaa. Retkireitit ja retkien pituudet ovat vaihdelleet valtavasti ja toisinaan kilometrejä kertyy useita kerralla! Useampi ryhmä on ottanut Suomi 100- vuoden tavoitteeksi sadan kilometrin lenkkeilyhaasteen, jotka täyttyvät huimaa vauhtia. Yhdessä sitten retken jälkeen voidaan vielä tutkia reittiä kartalta ja lisätä yhteiselle matkalle yhtä monta tassun kuvaa kuin on tullut kilometrejä. Samalla nähdään, kuinka paljon tavoitteesta puuttuu ja siitäpä vasta motivaatio kasvaa!

´

 

Retkeilyn tavoitteena ei ole pelkästään kilometrien kertyminen, vaan sinne linkittyy paljon oppimista, ihmettelyä ja tutkimista kaikin aistein. Lapset oppivat toisiltaan, sekä tekemällä ja kokemalla. Mielenkiintoa retkille lisäävät erilaiset suunnistuskartat ja etsimistehtävät. Retken tavoitteeksi lapset voivat asettaa esim. ”kerää X-määrä käpyjä/bongaa lintuja” tms.

Vaikka syksy houkutteleekin ulkoilemaan ja retkeilemään, olemme ehtineet kuitenkin myös sisäliikunnan pariin. Salissamme on ehditty tekemään jos jonkinmoisia liikuntaratoja, kisailuja ja viime aikojen suosikkina hippaleikkejä ja pallotteluja. Usein jos ilta näyttää kovin sateiselta, rakennamme saliin oman ”HopLopin”, ja siellä aika kuluu mukavasti touhuten.

Tänä syksynä puhdas ja terveellinen ravinto on kuulunut liikunnan lisäksi ohjelmaamme. Olemme yhteistyönä koko talon kesken saaneet puuhattua pihallemme pienen kasvimaan. Perheet ja lahjoittajat ovat olleet mukana kasvimaan tekemisessä ja mahdollistajina. Viljelykset ovat tuottaneet tulosta ahkeran hoitamisen ansiosta, lapset ovat sinnikkäästi jaksaneet kastella kasvimaata. Satoa olemme päässeet ihastelemaan ja maistelemaan useaan kertaan.

 

Lopuksi vielä eskariryhmän terveiset retkipolulta.

Mukavaa liikuntakuukautta ja syksyä toivottaa Anne ja Tommola-talon väki

 

Tommola-talon Vaahteramäen eskarit retkellä Sää suosi retkeämme, aurinko paistoi ja tuuli heilutteli puiden lehtiä. Kuljimme kymen rantatietä hopeasillan ohi kohti ”peikkokalliota”. Löysimme polun, jonka varrelta lapset huomasivat metsämansikoita.  Näimme myös muurahaispesän, jossa muurahaiset ahkeroivat. Jatkoimme matkaa ja kiipesimme kallioille. Valitsimme kaksi puuta, joita seurailemme koko eskarivuoden.

Puiden juurella istuen kuuntelimme ääniä metsässä. Lapset kuulivat mm. Tuulen kohinaa, ” tuleekohan ääni siitä kun lehdet osuu toisiinsa”? Lapset kuulivat myös koiran haukuntaa, koputusta ja askelia. Kalliolta lähtiessä lapset huomasivat jotain punaista maassa. Joku jo tiesikin niiden olevan puolukoita ja tottakai niitä piti maistaa. ”maistuu happamalta ja kirpeältä”.  Tienlaidassa nokkospuskassa lapset huomasivat jotain ruskeaa. Mitähän ne mahtaa olla? Tarkemmin tutkittuamme huomasimme niiden olevan kotiloita, jotka herkuttelivat nokkosen lehdillä.

Retken lopuksi katsoimme puhelimesta sport trackerilta piirretyn reitin, jonka olimme kulkeneet. Katsoimme myös kuinka monta kilometriä olimme kävelleet retkellä. Matkaa kertyi kaksi kilometriä. Eskarimetromme liikkuu aina eteenpäin kun retkeilemme ja liikumme. Välietapit ovat kymmenien kohdalla. Kun saavutamme välietapin, keksimme lasten kanssa jotain yhteistä kivaa. Tavoitteena eskarivuonna kävellä ainakin 100km, 100 -vuotiaan Suomen kunniaksi! Tämän saavutettuamme palkitsemme itsemme yhdessä keksimällämme erikoispuuhalla.

Liikuttava kauneus

Törmään usein luuloihin, että olisin himoliikkuja. Nyt leikkaan huhuilta siivet ja paljastan totuuden. En ole. Mutta olen kuullut, että on ihmisiä, joille tulee sellainen tunne, että on pakko päästä liikkumaan. Eipä tule minulle. Minä liikun useimmiten pakottaen itseni liikkeelle ihan vain siksi, että pysyisin hyvässä kunnossa. Toki lähellä sydäntäni on suunnistus, polkujuoksu, vaellus ja frisbeegolf. Nyt vasta itsekin huomaan, että metsä se minua enimmäkseen liikuttaa. Ja koira. Metsässä.

Kesällä tuli kokeiltua tavallisella 24-vaihteisella polkupyörällä maastopyöräilyä Kirkonkylästä Vierumäelle. Olipahan kivaa. Eväät mukana. Ja taas metsässä.

Kuntosalitreenin on korvannut remontoiminen ja pihatyöt. Hyötyliikuntaa, sanovat. Kyllä, rauta- ja puutarhakauppias hyötyvät. Itselle salikortti lienee halvempi ratkaisu. Mutta se kolikon toinen puoli. Kaunis piha antaa myös hyvää oloa. Minun tapauksessani liikkumista enemmän. 

Enää en niin kaipaa urheilusuoritusten mittaamista sekuntein tai sentein. Kilometrejä on tullut mitattua vain pyöräilyn valtakunnallisessa Kilometrikisassa, jossa lasketaan mm. kuinka paljon hiilidioksidipäästöjä poljettu matka on säästänyt. Ryhmämme kilometritavoite on ”polkea” Malagaan. Välimeri on jo saavutettu.

Festarit kuuluvat kesään. Minulla se on Jukolan viesti. Siellä sitä kisaillaan samalla viivalla maailman huippujen kanssa. Tänä kesänä oli huikea hetki juosta Venlojen joukkueemme ankkurina loppuviitoitusta kilpailun suojelijan Jenni Haukion pitäessä puhetta palkintojenjakotilaisuudessa. Puheen Suomi 100 -teeman mukaisesti ampaisin sata lasissa huikeaan loppukiriin ohittaen vielä monta kanssavenlaa. Suunnistus on siis laji, jossa useimmiten kisailen. Parasta lajissa on lapsellinen löytämisen riemu, mutta yleisesti myös se, että se sopii ihan kaikenikäisille ja -kokoisille. Ja saa olla metsässä.

Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi perustettu Hossan kansallispuisto kutsuu pian rauhaansa. Kolme päivää ja neljä yötä harjuja ja lampia vuorottelevassa Kainuun korvessa takuuhauskassa seurassa lataa akkuja pitkälle syksyyn. Toki Heinolankin lukuisat tulipaikat ovat tulleet jo tutuiksi. Ensi vuonna koluan ne yhteen soittoon vaeltamalla, jotta reitistön hehkuttaminen saa oikeutuksensa. Aika oivallinen reissu tulossa: Kirkonkylä - Juustopolku – Ilvesreitti – Saittalahti. Matkalle mahtuu mm. pihvit opistolla ja kahvit torilla. Kyytiin voi ilmoittautua.

On onni, että olen syntynyt juuri upeiden maisemien Heinolaan. Täällä on liikuttavan kaunista. Sopivassa suhteessa rakennettu ympäristö ja luonto. Ja kun on huikeat maisemat, niin eipä ihme, että Rantapuistossa juostessa tuntuu jopa siltä, että olisi filmitähti Central Parkissa…

Tein johtopäätöksen liikkumisestani. Tarvitsen siihen kauniin ympäristön, jonka metsä ja kauniit rakennetut ympäristöt tarjoavat. Uskallan väittää, että elinympäristön laadulla on suuri merkitys kaikkien muidenkin kaupunkilaistemme hyvinvointiin. Tehkäämme puitteet sen mukaisesti.

Irene Översti

Luontoliikkuja

Metsäretki liikuttaa

Metsäretki liikuttaa

Olemme Heinolan päiväkodeissa sitoutuneet käymään retkillä kerran viikossa. Retki voi olla lapselle viikon kohokohta. Mennään sitten lähipuistoon, urheilukentälle, kävelyretkelle, talvella mäkeen tai hiihtämään. mutta yksi on kuitenkin yli muiden, metsäretki.

Metsässä voi puuhata lähes mitä vaan, liikkua, leikkiä, kisailla, sekä tietysti kaikkien suosikkihommaa rakentaa majaa. Myös tutkimustulokset puoltavat retkiä ja varsinkin metsäretkiä, mikään ei liikuta lasta niin paljoa ja monipuolisesti kuin metsässä retkeily. Aktiivisuusmittausten mukaan lapsi liikkuu päiväkodissa vähän vajaan tunnin päivässä, mutta aamupäivän metsäretki lähes kaksinkertaistaa tuon määrän, suurin selitys piilee siinä, että metsässä myös vähemmän liikkuva lapsi on aktiivisempi, ja sitä kautta keskiarvot nousevat humisten.

Mutta mitä lapset tästä miettivät:

• ”Metsässä on mukavaa”
• ”Kivointa on majan rakentaminen”
• ”Kivien päällä voi leikkiä kotia”
• ”Metsä on eläinten koti”
• ”Syksyllä sieltä löytyy marjoja”

Metsäretki näkyy päiväkodissa myös sen jälkeen, päiväunilla sängyistä alkaa kuulua tuhina paljon normipäivää nopeammin J

Muistakaamme siis retkeillä, se sopii mainiosti alkavan liikuntakuukauden teemaan.

Ville Häyrinen

Jyrängön päiväkoti